Nuppupeittoja ja pikapipo

Puolisentoista vuotta sitten tuli viimeksi osallistuttua Nuppupeittohaasteeseen. Nyt tuli semmoinen taas vastaan, joten ei muuta kuin puuvillakankaita komerosta kaivamaan.
Tämänkertainen haaste löytyy täältä.

Viikko sitten Tallinnassa apulaisen trikoopipo hävisi ja lakkasi olemasta. Niinpä piti tehdä uusi. Taitaa pipot olla nykyään mieleisiä, kun aamupallalakin piti saada olla uusi pipo päässä.

Villaa!

Hartaasti odotettu lankapaketti saapui!
Merinohahtuvaa, luonnonmustaa luomuhahtuvaa ja kirjavia merinolankoja.
Luomuhahtuva on uusi tuttavuus ja käsissä voi todella huomata sen rasvaisuuden. Aivan erituntuista kuin "normaali" Pirtin hahtuva, jota yleensä käytän.

Merinohahtuva on aiva unelmapehmeää ja siitä onkin mukava tehdä pikkuiset pöksyt odottamaan käyttäjää :)

Tehtiin apulaisen kanssa pikapipo, kun kevään haalari vielä mahtuikin päälle, mutta sen kaverina ollut pipo näytti lähinnä uimalakilta. Kehnosti oli sopivia värejä varastossa, kun haalari on kirjava. Valkoinen velour, pala fleeceä, pätkä poro-nauhaa, pätkä heijastinnauhaa ja vuoriksi bambujoustista. Ainakin käyttäjän mielipide oli hyväksyvä, kun hampaatkin piti pestä uusi pipo päässä.

 

Pipo testikäytössä ja eiköhän se asiansa aja. Näyttää myös päässä paljon fiksummalta kuin pelkiltään.